Tän postauksen pohja on roikkunu tuolla luonnoksissa yli puol vuotta ja aattelin, että nyt on hyvä hetki sen julkaisuun. Taas on menny vuosi eteenpäin ja oltiin eilen ystävien kanssa baarissa juhlimassa vuoden vaihtumista! Tänään päivä on menny sohvalla löhötessä ja kävin jo klo 19 nukkumaankin, mut heräsin sit 23 aikoihin ja oon nyt pirtee ku peipponen. Mutta asiaan, tässä tulee "Toivepostaus 2: tulevaisuus"
Opiskelu, koti ja työt. Opiskelen tällä hetkellä Joensuussa yliopistossa luokanopettajaks ja toiveena olis valmistua sivuaineesta äidinkielen opettajaks yläasteelle. Olin melko varma lukiosta yliopistoon hakiessa, että nyt tää opetusala on varmasti se miun juttu. En sillon vielä tosissaan tajunnu, että mikä sen vastuun määrä todellisuudessa on, kun edessä seisoo 25 ekaluokkalaista ja niille pitäis antaa parhaat mahdolliset eväät maailmaan. Tiedän, että tykkään tästä ammatista, mutta samalla pelkään hirveesti, että en todellisuudessa tuu selviämään ja jaksamaan. Tulevaisuus näyttää, että kuinka käy!
Oon tykänny asua koko elämäni täällä Joensuussa, koska tää on suhteellisen pieni paikka mutta silti täynnä elämää. Miulla olis haaveena muuttaa jonnekin Joensuun kokoiseen kaupunkiin, joka olis rannikolla ja siellä puhuttais osittain ruotsia. Tietysti asiaan vaikuttaa myös työllisyystilanne ja kuinka lähellä haluun asua miun lähisukulaisia. Yllä olevista kuvista käy hyvin selville se fiilis, mitä tässä haen. Voi olla, että 20 vuoden päästä luen tätä tekstiä ja asun jossain pikkukylässä Lapissa tai suurkaupungissa Saksassa. Parhainta ja pahinta tässä elämässä onkin se, että ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullesaan.
Aikuisuus, rakkaus ja perhe. Tästä päästäänkin hyvin siihen, että uskon olevani onnellinen missä vaan turvallisessa kaupungissa/maassa, jos asun siellä oikean ihmisen kanssa. Tän 20 elinvuoden aikana miulla on ollut lähes täydellisiä ja vähemmän täydellisiä parisuhteita, josta jokaisesta oon oppinu paljon uutta. Toivon, että Se joka minuu tällä hetkellä tietämättään etsii, löytää tiensä miun luo ennen ku oon 80-vuotias (tai ainaki ennen ku kuolen). Nyt on vielä vähän turhaa haaveilla mitään muuta, mut kyllähän häät tuollasessa vanhassa kartanossa olis aika täydelliset.
Jos en vaan oo allerginen, nii olis ihanaa saada myös pikkunen mopsi jossain vaiheessa elämää. Tai jos joku muu ottaa, nii tuun sit hoitaa sitä ainaki kerran viikossa!
Näiden syvällisten höpöttelyjen jälkeen taidan kokeilla sitä nukkumista uudelleen, kun huomenna olis aamuvuoro. Jos teillä vähäisilläkin lukijoilla on jotain toiveita mielessä, niin kertokaa niitä ihmeessä!
♥ Lotta
